Pari päivää ollaan nyt tutustuttu pantaan ja hihnaan. Aluksi ne olivat vain kivoja leikkivälineitä, joille piti murista, niitä piti retuuttaa ja repiä. Sitten laitettiin panta kaulaan. Vinka otti rauhallisesti "Aha, tämmönen, no okei" ja katsoa tapitti minua, että mitäs sitten seuraa. Kiinnitin sitten hihnan pantaan, annoin hihnan verran vapaata ja vain seisoin paikallani hihnan toinen pää kädessäni.

Tietenkin Vinka lähti peruuttamaan ja peruutti niin kauan, että hihna kiristyi. Se tuntui varmaan ahdistavalta ja sitten yritettiin peruuttaa taas. Kun ei mihinkään päässyt peruuttamalla enää, hyökkäsi Vinka sivulle ja yritti riuhtoa toiseen suuntaan. Seisoin vain paikallani ja Vinka kokeili hihnan antamaa liikkumatilaa hyppimällä ja pomppimalla ees taas. Lopulta rauhoittui, hihna oli löysänä, sitten hurjat kehut ja pieni namipala palkinnoksi.

Muutamaan otteeseen nyt kokeiltu näin sisällä, enää Vinka ei rieku hihnassa, vaan ihan nätisti seuraa kun tehdään "lenkkiä" sisällä, eli kierretään olohuone-keittiö-eteinen-rataa. Omassa pihassa harjoittelu alkoi myös ja ihan samalla tavalla kiltisti Vinka seuraa sielläkin. Ehkä lähdemme pienelle tutkimusmatkalle tänään. Pääosin saa toki olla irti, mutta välillä aina harjoitellaan tätä hihnakäyttäytymistä.

Toinen harjoittelu-asia on tietenkin sisäsiisteys. Ihan muutamat pissat on tainneet tulla sisälle, nekin ihan omaa syytäni, en vienyt heti Vinkaa ulos, vaikka toinen heräsi päikkäreiltä ja se on kyllä varma merkki, että kohta lirisee. Yöllä on tyttö ollut ihan "kuiva". Kakat teki kyllä toissa yönä saunan lauteiden alle :) Toistaiseksi matot on saaneet olla lattialla, ihan hyväkin, kun meillä on niin kovin liukkaat lattiat. Ja saahan ne matot välillä pestyä, että ei ne pienet vahingot mitään maailmanloppuja ole.

Nero on alkanut sulaa tälle pikkuiselle riiviölle. Kovin Nero vain on raisu leikeissä, Vinka jää jalkohin kun Nero spurttaa pihalla menemään ja yrittää houkutella Vinkaa mukaan juoksukilpaan. Vinka kovasti haluaisi mukaan, mutta muutaman kolarin jälkeen tyytyy toistaiseksi katselemaan Neron hurjaa menoa jalkojeni juuresta. Sitten kun Nero on rauhallisempi, niin Vinka taas uskaltautuu juoksentelemaan. Sisälläkin pitää välillä mennä kovaa vauhtia ympäri taloa, siinä samassa juoksee niin Nero, Vinka kuin meidän Hermanni kissakin.