Tämä aamu oli sellainen, että jos joskus tulee kaksi kertaa mietittyä, kannattiko noita elukoita ottaa tuohon, niin tänä aamuna sitä olisin miettinyt. Vaan en kumminkaan :)

Aamulla heräilin ihan normaalisti, nenään kuitenkin kantautui lievä kakan tuoksu. Hajun alkuperää jäljittäessäni astuin ensimmäisenä tietenkin alakertaan tullessani pissalätäkköön. Se oli juuri millin ohi sanomalehden, joita Vinkalle jätän yöksi mihin pissata. Eipä se mitään, eteenpäin vain sanoi mummo lumihangessa. Hajun alkulähteet jäljitin kissan hiekkalaatikkoon ja katin takamukseen. Kissa on puolipitkäkarvainen ja jos sillä on ripulipäivä, niin "sitä itteensä" jää niihin karvoihin mukavasti killumaan. Ja nyt nähtävästi oli katilla ripulipäivä, tai yö pikemminkin. Ripuli oli ihanasti kuivahtanut katin peräpään karvoihin. Ei kun pesemään vaan, samalla kiroten sitä, että pitikin syöttää sille katille eilen niin paljon sitä raakaa sydäntä. Se on sen herkkua ja tuli annettua kerjäläiselle ehkä hiukan liikaa. Nyt oli sitten massu sekaisin. 

Siinä kissan pyllyä pestessäni aamutuimaan Vinka riekkui jaloissa, tietenkin. Enhän minä sitä ollut ehtinyt edes ulos vielä viemään, niinpä neiti pylläytti oman haisevan vastalauseensa siihen jalkojeni juureen. Mitäpä siinä teet, kun pitelet rimpuloivaa märkää kissaa vaahdottaen sadatta kertaa pesuainetta sen takamukseen, että ne ripulip*skat lähtee (tässä vaiheessa saan jo sanoa p*ska), vääntäköön koira torttunsa nyt mihin lystää, mä teen tämän homman loppuun. Vinka sai asiansa hoidettua, tamppasi kakkaläjänsä päällä muutaman kerran ja veti noin 137 kertaa rallia ympäri kämppää tassun pohjat p*skassa.

Sain suurinpiirtein kissan pyllyn puhtaaksi kunnes se yhtäkkiä rimpuili ja lipesi käsistäni ja veti omat rallinsa vettä valuen ympäri kämppää asettuen viimein ja vihdoin kangassohvan selkänojalle itseään kuivattelemaan ja nuolemaan. Tässä vaiheessa kiljuin jo muksuille, että pysyvät yläkerrassa, ei enää lisää jalkoja tähän shouhun, kiitos. Kuivattelen kissaa vähän pyyhkeellä samalla kun Vinka järsii nilkkojani ja kaluaa varpaitani. Neroa hävettää ja se pysyy kauempana, kokoajan kuitenkin sivusilmällä seuraten, tohtiiko koska tulla hääräämään.

Kaivoin sitten mopin ja ämpärin ja hammasta purren aloin valuttaa sankoon vettä ja lorautin oikein extra-annoksen pesuainetta, tästä ei millään korkillisella Tolua selvitä. Vedän syvään henkeä ja kuuntelen kuinka koirat ja kissa alkaa vetää taas rallia lattialla olevat sanomalehdet kahisten.

Vielä yllättävän tyynenä alan keräämään pissaisia sanomalehden riekaleita lattialta loikkien kuin balettitanssija pissaläikkien ja kakkatassukuvioiden yli, moppaan koko alakerran lattiat (sitä pissaa oli levitetty ihan joka paikkaan rallia vedettäessä), annan lopulta muksuille luvan tulla alakertaan.

Vielä piti siivota kissan hiekkalaatikko, piti pestä se oikein kunnolla, koska tuolla kattimuksella on tapana kakkia laidoillekin, onneksi on sentään kannellinen astia, muuten se ripuli olisi ollut seinillä ja lattioilla, ihan varmasti mun tuurilla. Huomasin sitten vielä siinä aamupalaa laittaessani, että kissa oli hiippaillut keittiössä työtasojen päälläkin, sillä selviä merkkejä haisevasta pyllystä oli sielläkin. Yäk ja yäk.

Ja tämä oli vain aamu. Mutta nyt nukuttaa jo meitsiä niin makeasti, ettei tästä päivästä tällä erää enempää. Sen nyt kuitenkin sanon, että ei se loppupäivä ihan näin kaaosta ollut. Naurattaakin nyt jo vähän, siis vähän ;) Kissakaan ei enää ripuloi, joten jos huomen aamulla herääminen uuteen päivään olisi hiukan helpompaa, ei ihan näin rajua tohinaa heti aamusta.